Štrbske Pleso

Viime lauantaina hypättiin junaan ja otettiin tällä kertaa suunnaksi Tatra-vuoret ja Štrbske Pleso. Martinissakin oli lunta!

//Last saturday we jumped on the train and travelled to the Tatra-mountains and Štrbske Pleso. We had snow in Martin too! 



Štrbassa meidän piti vaihtaa junaa, joka vei meidät Štrbske Plesoon hammasratasta pitkin. Oli aika jännittävä kokemus, heikkohermoisempaa olisi saattanut jännittää, että millon tulee oikosulku ja juna lähtee valumaan takaperin alaspäin. Štrbske Pleso on siis Slovakian korkeimmalla sijaitseva kylä, yli 1300 metrin korkeudessa!

//In Štrba we had to change the train to a cog train that took us to Štrbske Pleso. It was quite thrilling an experience, some might have been afraid of the train having a short circuit and going down the mountain backwards. Štrbske Pleso is the highest village in Slovakia, located at over 1300 m above the sea-level.

Perillä olimme n. klo 13 aikaan ja harmittelimme pilviverhoa, joka peitti vuortenhuiput. Asemalta lähdimme etsimään hotellia, mutta se löytyikin heti asemalta ulos käveltyämme. Päätimme kuitenkin ensin mennä syömään lounasta, sillä meidän täytyi odotella tunti huoneen vapautumista. Päädyimme pieneen paikalliseen ravintolaan, joka täyttyi hyvin nopeasti. Paikalle pölähti n. 10 hengen seurue, kehitysvammaisia aikuisia ja heidän ohjaajansa. Ohjaajat istuivatkin meidän seuraamme, koska paikka oli täynnä. He tietysti rupesivat sitten kyselemään meiltä huonolla englannilla ja saksalla, että mistä olemme kotoisin ja mitä teemme Slovakiassa jne. Olimme juuri saaneet ruuat eteemme, kun herrat tokaisivat että odottakaas, odottakaas, aperitiv! Ja kohtapa tarjoilija tulikin sieltä kirkkaiden kera. Emmepä me kehdanneet kieltäytyäkään, joten hippis kippis ja na zdravie ja ääntä kohti. Ja kuinkas ollakaan, myös ruuan jälkeen piti juoda hömpsyt, koska se on mahalle hyväksi. Olimme kuulema heidän ensimmäiset tapaamansa suomalaiset naiset. Seura oli kyllä ihan hauskaa ja Elinan kanssa vitsailimme, että eksymme varmaan matkalla hotellille terävien takia (hotellille oli siis n. 20 askelta). No löysimme kuitenkin perille ja rauhoituimme hetkeksi, ennen kuin lähdimme tutustumaan ympäristöön.

//We arrived around 1pm and noticed that the clouds are covering the mountain tops. From the station we headed to a small local restaurant to have lunch as we had to wait for one hour before we could get our room at the hotel. The place filled very quickly and a group of about 10 people showed up, disabled and their supervisors. The supervisors came to sit with us as the place was full. And of course they started asking us (using German and bad English) where we come from and what are we doing in Slovakia etc. The waitress had just brought our foods when the two men said "wait, wait, aperitiv!". And soon the waitress came with two shots and we couldn't say no. So hippis kippis and na zrdavie and down the throat. And of course we had to have drinks after dinner too as it is good for the tummy. They said we were the first Finnish women they had met. Anyway the company was fun and we were joking with Elina that we won't find the way to our hotel (20 steps) after the drinks. Well we did find our way and we relaxed for a moment before heading outside to explore.

Suunnattiin järvelle ottamaan turistikuvia, mutta harmiksemme se oli jo jäässä. Sen verran heikolta kuitenkin näytti, ettei sinne olis kyllä ollut asiaa. Törmättiin myös yhteen pariskuntaan, josta tarjouduttiin ottamaan kuva ja hekin otti sitten meistä kuvan.

//We headed to the lake to take tourist pictures, but unfortunately the lake was already frozen. Not frozen enough though to walk on the ice. We also ran into a couple and offered to take a picture of them so they took a picture of us too.

Löydettiin myös kojukuja, jossa oli myynnissä kaikennäköistä turistitavaraa ja käsitöitä. Muutamia juttujakin sieltä tarttui mukaan.

//We also found an alley of stalls where they sold all kinds of souvenirs and crafts. We bought few things.



Käytiin myös etsimässä kylän kirkko, mutta se oli kiinni, joten tyydyimme ihastelemaan sitä ulkopuolelta. Sitäkin enemmän taivas ja näkymät ihastuttivat meitä, sillä auringonlasku maalasi pilvet ja tuntui, kuin olisimme olleet taivaassa, sillä seisoimme maan reunalla. Kävimme myös katsomassa pienempää järveä, joka oli jo umpijäässä. Bongatkaa luistelijat!

//We went to find the village's church, but it was closed so we had to admire it only from the outside. But even more we admired the sky and the view as the sunset coloured the clouds and it felt like we were in heaven as we were standing on the edge. We also went to see the smaller lake which was already frozen. Spot the skaters!

Tässä vaiheessa mentiin hotellille juomaan tervetulodrinkit ja kuumat kaakaot. Käytiin vähän lepäämässä ja lämmittelemässä huoneessa, jonka jälkeen pelattiin hotellilla biljardia. Siitä lähdimme suoraan hotellin ravintolaan illalliselle ja maistelimme jälkiruuaksi paikallisia juustoja.

//At this point we went to the hotel to have the welcome drinks and hot chocolates. We went to our room to rest and warm up for a while before going to play pool for some time. After that we headed to the hotel's restaurant for dinner and tasted some local cheeses for dessert.



Aamu valkeni kirkkaana ja vihdoin pääsimme näkemään myös vuoret koko komeudessaan. Päätimme ottaa suunnaksi Popradske Pleson, jota yksi alakoulun opettajista suositteli meille. Hän kertoi kävelyreitin kestävän vain tunnin, joten tuntui järkevältä lähteä matkaan. Matkan aikana ihastelimme lumisia maisemia ja upeaa vuoristoa.

//The Morning was clear and finally we could see the mountains in their full glory. We decided to go to Popradske Pleso, which one of the elementary teachers had recommended. She told us it is only an hours walk so it felt reasonable to go there. During the walk we admired the snowy view and the wonderful mountains.

Älä pidä lasta kädestä? // Don't hold a child's hand?

Mäkihyppytorneja! Rinteessä oli jo laskettelijoita. // Ski jumping towers! There were already skiiers in the slope.

Se on sydän! // It's a heart!

Piti jättää itsestään merkki.. // Had to leave a sign of ourselves..



Vihdoin määränpäässä! Jouduimme kävelemään kiertoreittiä, koska toinen reitti on talvisin suljettu. Lopulta matkaan kului siis yhteensä n. 2 tuntia sen yhden sijaan.. Ja määränpäähämme päästyä saimme tietää, että juna-asemalle päästäksemme meidän tulisi kävellä vielä tunti.. Jipii! Siispä jalat alle ja suunta kohti asemaa. Matkan aikana pilvet alkoivat kerääntyä ja alkoi tulla vilu. Ja asemalle päästyämme totesimme, että seuraavaa junaa täytyisi odottaa tunti, eh. Olimme keskellä ei mitään, joten ainoa vaihtoehto oli kävellä tunti takaisin Štrbske Plesoon. Olimme kävelleet n. 20 minuuttia suoraan, kunnes tulimme risteykseen. Ei mitään tienviittoja. Mutta kuinkas ollakaan, paikalle sattui nuori pari, jolta saimme tiedusteltua oikean suunnan. Kävelimme n. 100 metriä, kunnes tajusimme missä olimme. Hotellille oli enää matkaa n. 400 metriä.. Lopulta, 3 tunnin kävelyn jälkeen, nälkäisinä, kylmissään, särkevine jalkoinemme ja junasta myöhästyneinä saavuimme hotellille.

//Finally we reached the destination! We had to take another route as the other is closed during the winter. So in the end it took us about 2 hours instead of that one.. And when we arrived at the lake, we learnt that to get to the train station we would have to walk for one more hour.. Hooray! So, we had to walk to the station. During our walk the clouds started to gather and we started getting cold. And once we got to the station we learnt that we would have to wait for the train for one hour, eh. We were in the middle of nowhere so we had no choice but to walk an hour back to Štrbske Pleso. We had walked straight for about 20 minutes when we arrived to a crossroads. No signs but luckily there was a young couple who pointed us to the right direction. We walked for about 100 metres when we realized that we knew where we were. We only had to walk about 400 metres to the hotel. Eventually, after walking for 3 hours, hungry, cold, with sore feet and having missed our train we arrived at the hotel.



Luonto elää.. // The nature is alive..



Charlie

Matkalla maan tasalle // Back to Earth

Otimme kimpsut mukaamme, sanoimme hotellikoira-Charlielle heipat ja suuntasimme slovakialaiseen ravintolaan lounaalle, alkuun otimme tietenkin kuumat keitot. Meidän ei onneksi tarvinnut odottaa kuin pari tuntia seuraavaa junaa, joten loppu hyvin, kaikki hyvin!

//We took our bags, said bye to the hotel dog-Charlie and headed to a slovak restaurant for lunch, which of course we started with hot soup. Luckily we didn't have to wait for the next train for more than two hours. Happy ending!