Pyhiinvaellus

Tänään satoi ensilumi! Elinan aamutoivotus kuului: "huomenta, ulkona taitaa olla lunta". Minä ponkaisin sängystä ylös sekunnissa katsomaan ikkunasta ja todentotta, luntahan siellä tuprutti! "Hihihiii, lunta!" siinä missä reaktio olisi Suomessa ollut täysin päinvastainen, "eeeeeeeiiiiii!!!!". Hah, niin se vaan ihmisen mieli muuttuu, kun lumi ei olekaan enää itsestäänselvyys.

 

Mutta loikataan kuitenkin ajassa viikko taaksepäin, kun lumesta ei ollut vielä tietoakaan. Kävimme nimittäin pyhiinvaellusmatkalla Turčianske Kľacanyssa, syömässä sitä maailman parasta lammasta. Ja edelleenkin se oli yhtä maukasta kuin viime kerralla. Siinä missä viimeksi seikkailimme autolla, jouduimme tällä kertaa seikkailemaan kävellen. Lähdimme siis maanantaina aamupäivällä junalla Vrutkyyn (8 min) ja siitä kävelimme Kľacanyyn, matkaa kertyi 3-4 kilometriä. Naureskelimme, että meitä varmaan luultaisiin koululla hulluiksi, jos kertoisimme heille tästä meidän pyhiinvaelluksesta.

 

No mutta, rautatieasemalta lähdimme siis kävellen ja lopulta löysimme kuin löysimmekin perille. Reitti vaan ei ehkä ollut se kaikkein selkein ja jouduimme mm. kävelemään (hylättyä) junarataa pitkin ja keskeltä tietyömaata. Viihdytimme paikallisia työmiehiäkin, kun keskellä mitään arvoimme, että pääseekö tästä nyt kulkemaan vaiko eikö. He kuitenkin nyökkäilivät, että juujuu, kyllä pääsee. Keskustelu meni kutakuinkin näin:

 

"Turčianske Kľacany?"

"Richtigt!" sitten jotain slovakinkielistä selostusta // something in slovak

"nie slovensky"

"nie slovensky? german?"

"english"

"usa? french?"

"finland"

"poland?"

"finland!"

"aaa finland!" sitten ne puhui keskenään slovakkia ja nauroivat ja me jatkoimme matkaa. // they spoke to each others in slovak, laughed and we kept going

 

//Today it snowed! Elina wished good morning to me and said "there seems to be snow outside". I jumped from bed to look out the window and true it was, there was snow! "Hihihiii, snow!" as in back in Finland the reaction would have been "nooooooooo!!!". Haha, it is funny how one's mind can change when snow isn't a no-brainer anymore.

 

But let's go back in time when there were no signs of snow. Last monday we went on a pilgrimage to Turcianske Kl'acany to eat that world's best lamb. And it was still as delicious as expected. Last time we adventured by car but this time we had to find the way by foot. So in the morning we jumped on the train to Vrutky (8 min) and from there we walked to Kl'acany, about 3-4 km. We were laughing that if we told the people at school about this trip, they would probably think we are crazy.

 

Oh well, from the train station we started walking and eventually did find the restaurant. The route although wasn't the clearest and we had to walk by a (abandoned) railway and in the middle of a construction work. We even made some workers day funnier as in the middle of nothing we were trying to figure out whether we can pass or not. They were nodding their heads that yeah it's ok to pass. The conversation you can read above.

 

Tuolla me kävelimme // That's where we walked

Kun aloimme lähestyä Kl'acanya, ei kyllä maisemissa ollut taaskaan valittamista.. aamu näytti pilviseltä, mutta niin vaan sää suosi meitä ja saimme nauttia auringosta. Tässä vaiheessa maisematkin alkoivat näyttää jo tutuilta ja iloitsimme siitä, että osasimme perille.

 

//When we were getting closer to Kl'acany, the scenery once again was wonderful.. the morning looked very cloudy but we were fortunate with the weather and eventually got to enjoy of the sun. At this point the scenery even started to look familiar and we were happy that we did find our way.

 

Ravintolasta // From the restaurant

Lammasta ja perunapannukakkua // Lamb and potato pancake

Nautimme alkupalakeiton ja lounaamme hyvillä mielin, jonka jälkeen lähdimme mahat täynnä vyörymään kohti bussipysäkkiä! Onnistuimme löytämään semmoisen kylän yhteydestä ja pääsimme bussilla Martiniin asti... Voi kunpa olisimme sen aiemmin tienneet. No, tulipahan ulkoiltua ja heräteltyä ruokahalua ja saimme taas kokea ainutlaatuisen seikkailun. Niiltä me emme taida välttyä..

//We enjoyed our soup and lunch with great pleasure. After, with our tummies full we rolled down to the bus stop! We managed to find one just by the village and the bus took us back all the way to Martin.. If only we had known earlier. Oh well, at least we got some fresh air and experience yet another unique adventure. It seems like we can't avoid them..