Piipahdus Kosiceen // Short visit to the Kosice

Perjantaina 22.11. suuntasimme junalla itäiseen Slovakiaan, Kosicen kaupunkiin, yhdessä yhden yläkoulun opettaja-E. kanssa. Kaupunki on Slovakian toiseksi suurin ja sillä on todella näyttävä historiallinen keskusta, tosin tähän aikaan vuodesta emme päässeet näkemään sen parhaita puolia.

// On friday 22.11. we headed to eastern Slovakia and a city called Kosice. One teacher-E. from bible school came with us. The city is the second largest city in Slovakia and it has really nice historical centre. Too bad at this time of year we did not see the best parts of it. 

Iltapäivällä oltiin perillä, E. saattoi meidät keskustaan ennen kuin suuntasi sovittuun iltamenoon. Ensimmäiseksi vietiin reput hotellille, jonka jälkeen menimme Hlavna-pääkadulle kuljeksimaan. Katu oli varsin pimeä, eikä nähtävyyksiä oikein pystynyt hahmottamaan. Siispä suuntasimme E. suosittelemaan kelttiläis-tyyppiseen ravintolaan päivälliselle. Puitteet ja sisustus olivat todella hienoja, mutta ruoka ei vakuuttanut, varsinkin Tean annos oli kaukana kunnon lihasta. Käytiin vielä drinksuilla ja jälkiruualla Smelly Cat-kahvila baarissa, joka oli aivan hotellimme vieressä. Paikka oli kotoisa ja rento, inspiraationa oli Frendit- sarja ja sen kyllä huomasi.

// We arrived in the afternoon, E. came with us in the center and then she went to an evening party. So  the two of us took our belongings to the pension and then we went for a walk at the Hlavna- main street. The street was a bit dark and we could not really see the sights. Because it was time for dinner we went to a celtic restaurant which E. had recommended. The athmosphere and decoration there were really excellent, but the food did not convince. Especially Teas meat was far away from decent meat! After that we went for drinks and some dessert to a place called Smelly Cat, which was just around our hotel. The place was relaxed and cozy, it was inspired by Friends (the series) and it showed.

"Villi"sikaa. Villiä se kyllä tosiaan oli, kun sai arvailla että mistä palasta löytyy läskin sijaan lihaa. Ei kovin monesta.
//"Wild" sow. Wild indeed, as I had to guess which piece would contain meat instead of fat. Not many.



Edellisen kuvan keskittynyt tuijotus selittyy tuolla televisioruudulla, jossa pyöri Frendit. Siis koko ajan.
//The focused staring in the previous picture can be explained with that tv-screen that showed Friends. Non-stop.

Lauantaina aamiaisen jälkeen menimme soivalle suihkulähteelle, joka harmiksemme oli jo talviteloilla ilman vettä ja valoja. Puistossa oli kuitenkin erikoinen soivien kellojen nähtävyys. Täällä tapasimme E., jonka kanssa vietimme aamupäivän. Kävimme ensiksi hänen kanssaan Mikaelin vankila-museossa. Oli hienoa, kun saimme halutessamme tulkkausta kohteen informaatioihin. Muutenkin museo oli mielenkiintoinen, saimme oikeasti kosketuksen maanalaiseen tyrmään, kidutushuoneisiin ja vankiläelämään.

// On saturday after breakfast we went to the singing fountain, which was already put in winter condition without lights and water. There was a special ringing bell sight. In the park we met E., and with her we spent the morning. First we went to Mikaels prison-museum and it was nice that we could have translation about the museums information. The museum was interesting, we got almost a real contact with an underground jail, torture rooms and a prison life itself.

Soiva suihkulähde // The singing fountain



Museon jälkeen kiertelimme edelleen keskustan pääkadulla, kävimme hiljentymässä massiivisessa Pyhän Elisabetin katedraalissa, jossa on muuten Euroopan laajin kokoelma ikkunamaalauksia. Katedraalin torni oli korkea ja saimme kavuta varsin kapeita portaita, mutta kiipeäminen palkittiin ylhäällä, josta näki koko kaupungin jokaiselta kantilta. Huipulla myös tuuli erittäin navakasti!

// After the museum tour we wandered around the head street, and went for a little quiet moment in the massive St. Elisabeth's cathedral, which has Europe's largest collection of window paintings. The cathedrals tower was very high and we had to climb really narrow stairs. But climbing was rewarded at the top of the tower, where we saw the whole city from every direction. There was a strong wind blowing!

Tornilta suuntasimme keskiaikaistyyppiseen ravintolaan lounaalle, jonne seuraamme liittyi yksi E. ystävä. Ruuat olivat hyviä, suurin osa taisi valita perinteisiä slovakialaisia ruokia.

// From the tower we went to a medieval type restaurant for lunch. One of E's friend joined us. Foods were good, almost everybody took some traditional slovak dish.

Tapasimme yhteistyökyvyttömän kissan. // We met a non-cooperative cat.

Mainittakoon vielä, että netissä oli Kosicen sivuilla mainostettu Kosice Gold- drinkkiä, jota kyselimme useasta paikasta, mutta tarjoilijat vain pyörittelivät päätään, joten jäi Kosice Zlato maistamatta ja mysteeriksi. Muuten oli kyllä hyvät kahvit ja juomat. Päivän päätteeksi junaa odotellessamme poikkesimme vielä Auparkiin, mutta poistuimme sieltä tyhjin käsin.

// One notice was that we tried to find more than from one bar a drink called Kosice Gold, because we had read about it from the net. All waiters just shook their heads and they did not know what we were talking about. So Kosice Zlato stayed as a mystery. Otherwise we had good drinks and coffees in the city. In the end of the day, while waiting for our train, we went to Aupark but we left it with empty hands/bags.

Niin ja kotimatkalla meinasi mennä sormi suuhun, kun meidän junalipussa oli yksi viiva liikaa tai ainakin väärässä kohdassa. Se siis näytti konduktöörin  mielestä, että myös Kosice-Martin väli oli käytetty. Onneksi ihana täti oli samassa hytissä, hän taisi saada puhuttua meidän puolesta, vaikkakaan samaa kieltä ei ollut meillä. Arjen enkeli :)

// Oh and on our way home in the train we had a little problem as the conductor was not happy with our tickets. It looked that we had already used our return ticket both ways as the way from Kosice to Martin was lined over. We were lucky because one helpful lady talked with the conductor and we think she got us out from the situation. Even though we did not have same language. She seemed to be one of those everday life angels :).

Pyhiinvaellus

Tänään satoi ensilumi! Elinan aamutoivotus kuului: "huomenta, ulkona taitaa olla lunta". Minä ponkaisin sängystä ylös sekunnissa katsomaan ikkunasta ja todentotta, luntahan siellä tuprutti! "Hihihiii, lunta!" siinä missä reaktio olisi Suomessa ollut täysin päinvastainen, "eeeeeeeiiiiii!!!!". Hah, niin se vaan ihmisen mieli muuttuu, kun lumi ei olekaan enää itsestäänselvyys.

 

Mutta loikataan kuitenkin ajassa viikko taaksepäin, kun lumesta ei ollut vielä tietoakaan. Kävimme nimittäin pyhiinvaellusmatkalla Turčianske Kľacanyssa, syömässä sitä maailman parasta lammasta. Ja edelleenkin se oli yhtä maukasta kuin viime kerralla. Siinä missä viimeksi seikkailimme autolla, jouduimme tällä kertaa seikkailemaan kävellen. Lähdimme siis maanantaina aamupäivällä junalla Vrutkyyn (8 min) ja siitä kävelimme Kľacanyyn, matkaa kertyi 3-4 kilometriä. Naureskelimme, että meitä varmaan luultaisiin koululla hulluiksi, jos kertoisimme heille tästä meidän pyhiinvaelluksesta.

 

No mutta, rautatieasemalta lähdimme siis kävellen ja lopulta löysimme kuin löysimmekin perille. Reitti vaan ei ehkä ollut se kaikkein selkein ja jouduimme mm. kävelemään (hylättyä) junarataa pitkin ja keskeltä tietyömaata. Viihdytimme paikallisia työmiehiäkin, kun keskellä mitään arvoimme, että pääseekö tästä nyt kulkemaan vaiko eikö. He kuitenkin nyökkäilivät, että juujuu, kyllä pääsee. Keskustelu meni kutakuinkin näin:

 

"Turčianske Kľacany?"

"Richtigt!" sitten jotain slovakinkielistä selostusta // something in slovak

"nie slovensky"

"nie slovensky? german?"

"english"

"usa? french?"

"finland"

"poland?"

"finland!"

"aaa finland!" sitten ne puhui keskenään slovakkia ja nauroivat ja me jatkoimme matkaa. // they spoke to each others in slovak, laughed and we kept going

 

//Today it snowed! Elina wished good morning to me and said "there seems to be snow outside". I jumped from bed to look out the window and true it was, there was snow! "Hihihiii, snow!" as in back in Finland the reaction would have been "nooooooooo!!!". Haha, it is funny how one's mind can change when snow isn't a no-brainer anymore.

 

But let's go back in time when there were no signs of snow. Last monday we went on a pilgrimage to Turcianske Kl'acany to eat that world's best lamb. And it was still as delicious as expected. Last time we adventured by car but this time we had to find the way by foot. So in the morning we jumped on the train to Vrutky (8 min) and from there we walked to Kl'acany, about 3-4 km. We were laughing that if we told the people at school about this trip, they would probably think we are crazy.

 

Oh well, from the train station we started walking and eventually did find the restaurant. The route although wasn't the clearest and we had to walk by a (abandoned) railway and in the middle of a construction work. We even made some workers day funnier as in the middle of nothing we were trying to figure out whether we can pass or not. They were nodding their heads that yeah it's ok to pass. The conversation you can read above.

 

Tuolla me kävelimme // That's where we walked

Kun aloimme lähestyä Kl'acanya, ei kyllä maisemissa ollut taaskaan valittamista.. aamu näytti pilviseltä, mutta niin vaan sää suosi meitä ja saimme nauttia auringosta. Tässä vaiheessa maisematkin alkoivat näyttää jo tutuilta ja iloitsimme siitä, että osasimme perille.

 

//When we were getting closer to Kl'acany, the scenery once again was wonderful.. the morning looked very cloudy but we were fortunate with the weather and eventually got to enjoy of the sun. At this point the scenery even started to look familiar and we were happy that we did find our way.

 

Ravintolasta // From the restaurant

Lammasta ja perunapannukakkua // Lamb and potato pancake

Nautimme alkupalakeiton ja lounaamme hyvillä mielin, jonka jälkeen lähdimme mahat täynnä vyörymään kohti bussipysäkkiä! Onnistuimme löytämään semmoisen kylän yhteydestä ja pääsimme bussilla Martiniin asti... Voi kunpa olisimme sen aiemmin tienneet. No, tulipahan ulkoiltua ja heräteltyä ruokahalua ja saimme taas kokea ainutlaatuisen seikkailun. Niiltä me emme taida välttyä..

//We enjoyed our soup and lunch with great pleasure. After, with our tummies full we rolled down to the bus stop! We managed to find one just by the village and the bus took us back all the way to Martin.. If only we had known earlier. Oh well, at least we got some fresh air and experience yet another unique adventure. It seems like we can't avoid them..

Prague once more

Heips! Minä tosiaan puolestani matkustin Prahaan samana viikonloppuna, kun Elina kävi tsekkaamassa Bratislavan. Vietin pidennetyn viikonlopun kaupunkia esitellen rakkaalle miehelleni. Oli ihanaa päästä takaisin Prahaan niinkin nopeasti ja etenkin parhaassa seurassa. Otimme koko viikonlopun todella rennosti, nukuimme pitkään, söimme hyvin ja nautiskelimme Prahasta. Kuljetin miestäni "päänähtävyyksissä", kuten seuraavista kuvista on nähtävissä.

 

//Hello! While Elina was in Bratislava, I travelled to Prague. I spent a long weekend there, showing the city to my dear husband. It was wonderful to return to Prague so soon and especially in the best company. We didn't stress about anything that weekend, we slept long, ate well and enjoyed Prague. I showed my husband the "main" sights as you can see from the photos below.



Vanha toriaukio // The old town square

Franz Kafka

Petrin-kukkulalla // At the Petrin hill

Vanhat portaat Kuninkaanlinnalle // The old stairs to the Prague castle

Syksyistä Vltavaa // Vltava in autumn



<3

Kaarlensillalla // At the Charles bridge

Maanantaina ennen kotiin paluuta vein mieheni Kmotraan, jonka olimme jo Elinan kanssa hyväksi havainneet. Pizzeria ei pettänyt tälläkään kertaa. Muutenkin kävimme lähinnä ravintoloissa, jotka jo Elinan kanssa aiemmin testasimme. Kävimme myös muutamassa minulle uudessa ravintolassa, mutta parhaat ruoat saimme "vanhoissa tutuissa" paikoissa.

//On monday before returning home I took my husband to Kmotra, which we had already tested with Elina. The pizzeria didn't let us down again. Mostly during the weekend we ate at restaurants which I was already familiar with but we also visited a few new ones. Yet I think the best foods were in the "old and familiar" restaurants.



Prahan vanhin pizzeria // The oldest pizzeria in Prague

Kmotran lamput on tehty muovipulloista // The lamps of Kmotra are made of plastic bottles

Viikonloppuna kävimme myös St. Martinin katedraalissa "Best of classics"-konsertissa, jossa esiintyivät urkuri, viulisti ja sopraano-laulaja. Tuskin mitään Prahan parhaimmistoa, mutta tykkäsimme molemmat. Lisäksi vein mieheni katsomaan perinteistä Black light theatrea ja pääsimme, tai no jouduimme, molemmat lavallekin, heh. Esitys oli kyllä todella viihdyttävä ja voin suositella sitä Prahaan matkustaville. Alapuolella Youtubesta löytynyt klippi kyseisestä esityksestä. Kaikin puolin viikonloppu oli todella onnistunut ja Praha oli edelleen yhtä ihana kuin 8 viikkoa sitten. Oli myös ihanaa nähdä omaa miestä pitkästä aikaa. Tänään olemme olleet Martinissa jo 9 viikkoa, eikä vaihtoa ole jäljellä enää kuin 4 viikkoa, sekös hujahtaa äkkiä!

//During the weekend we also went to a "best of classics"-concert to the St. Martin cathedral. There were three performers, an organist, a violinist and a soprano singer. I doubt that it would have been the best of Prague but we both enjoyed the concert. Also I took my husband to watch the traditional Black light theater and both of us ended up on the stage too, haha. The show was very entertaining and I can recommend it to people travelling to Prague. Below is a video clip found from Youtube of the show we saw. All in all, the weekend was a very succesful one and Prague was still as wonderful as 8 weeks ago. It was also wonderful to see my husband after a long time. Today we have been in Martin for 9 weeks and only 4 weeks of exchange remains. The last weeks will fly so fast!